Nimetön
Sinä olet kauneinta mitä tiedän
mutta niin raskas
voi rakas
niin raskas kannatella
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Ääriviivat
Runoilija Ääriviivat
nainen
Julkaistu:
7
Liittynyt: 18.9.2008
Viimeksi paikalla: 10.9.2017 20:06
Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
10.10.1989
Käyttäjän kaikki runot
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| Ääriviivat | Nimetön | 6.4.2014 | 20 | Runo |
| Ääriviivat | Nimetön | 6.2.2014 | 12 | Runo |
| Ääriviivat | Särkyvää | 20.1.2014 | 8 | Runo |
| Ääriviivat | Ei nyt | 24.12.2013 | 6 | Runo |
| Ääriviivat | Kuihtuneet | 10.10.2011 | 10 | Runo |
| Ääriviivat | Myöhään | 24.9.2008 | 10 | Runo |
| Ääriviivat | memime | 18.9.2008 | 10 | Runo |
Syntymäaika:
10.10.1989
Runojen lukumäärä:
7
Kommentit
Syvällisen kertova!
Koskettava runo, on minustakin tuntunut välillä, että on kuin kivirekeä vetäisi, mutta kuorma on ollut hyvin arvokas, että olen vetänyt loppuun asti, niin kuin vain nainen voi tehdä.
Samaistun tähän täydellisesti*
Taakka painaa joskus, mutta ajatus rakkaan onnesta keventää mieltä.
Upea runo.
kaunis ja niin surullinen. Hieman jopa anteeksi pyytävä. Pidin.
Rakkauden vuoksi sitä yltää lähes mahdottomaan.
Jättää miettimään, että pitääkö toista tosiaan kannatella... eikö itsessään ole ihan tarpeeksi kannateltavaa.
Puhutteleva runo kummiskin.
Sai kyyneleen vierimään pitkin poskea. Kaunis.
... itsellä voimat eivät riittäneet. Kosketti!
Huippu. Olen mykistynyt.
Samaistun tähän
tässä lukiessani
tunsin lepääväni
ihana runo
Tämä palauttaa muutaman vuoden taaksepäin. Pysäyttävä.
Tuska, suru, itku, välkehtivät aalloin runossasi, mutta rakkaus, se on ja pysyy alusta loppuun.
Näin joskus käy. Kannattelemme toisiamme läpi elämän. Sekin antaa oman mausteensa elämään.
Kaunis runo =)
Tämä on pysäyttävä! Aivan mieletön. Tästä huokuu niin vahva tunne, ettei sitä vain voi ohittaa. Runosi tunnelmaan vain uppoaa, eikä tahdo päästä irti. Niin kaunista ja kipeää. Uskomattoman upea!
Kauniisti kirjoitettu
itselle tämä avautuu oman elämän kautta, kun välittää toisesta ja tekee kaikkensa että tämä pysyy pinalla, omat voimat väsyy. Keveinkin ihminen lopulta, pitkään kannateltuna on raskas voimain koitos.
Voiko tätä tämän ytimekkäämmin ja selkeämmin sanoa.
Hyvä