Ne sanat
joita en koskaan
hänelle lausunut,
kirjoitin kirjeeksi
ja suljin suudelmin,
poskillani kyyneleet,
jokainen helmen lailla
hohti rakkauden
himmeää valoa,
hautasin sen
kellastuneen liinan alle,
hellästi silittelin
puisen lippaan uumeniin,
hän, joka sen avaa
ja lukee, saa kokea
syvän tunteen,
kun tajuaa kaiken sen
rakkauden,
koko elämänkokoisen.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
suuri tragedia
runosi, hieno
Tämä runo suorastaan tihkuu rakkautta.
Sivut