Ikäväni huutaa
äänettömiä nikotuksiaan
kallioilla,
joilla isäni muisto leikkii
joilla vanha käkkyrämänty
kursii umpeen
nuorten rakastavaisten
nimikirjaimia iholtaan
Kaikki kaunis
vain katoaa
auringon kultana
hämärään
Sydämeni hymykuopattomuus
kastelee ihoni tulehduksen kukkatarhaa,
sytyttää poskieni tähtitaivaan
valaisemaan taas uusien kyynelien punomista
helminauhaksi kaulaani
mitaliksi raahautumisestani
läpi tämän hiertävän hapokkaan erämaan
Nääntynyt itsetuntoni
itkupotkuraivoaa rintaasi vasten
En halua lasisen lapsuuteni sirpaleita kämmeniisi
En halua sormiesi jälkiä minun inhottavuuteeni
Rivien välissä rukoilen sinua
pitämään kiinni lujemmin
kuin lapsesta
joka ei tunne omaa parastaan
Rakasta minut ehjäksi
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Totisessti, vai amen - joka tapauksessa tähän sydämen rukoukseen voi tuntea yhtyvänsä, vaikka ei tunnekaan tilannetta. Varmasti meissä jokaisessa ihmisessä kuitenkin on tuota rikkinäisyyttä.
Onneksi meillä on pyyteetön rakkaus.
Voimia taivallukseen totuutta ja anteeksiantamista kohden!
Mainittakoon vielä, että tämä nousee luokassaan hyvin korkeaan arvoon - harvoin nnäkee tällaista sydäntä vuotavaa tekstiä punottuna näin hienoiksi kielikuviksi, jotka puhuvat samalla monta muuta asiaa, kuin välittävät yhden ja tärkeimmän maton - kuvan. Todella onnistunut kudelma, onnittelut siitä!
todella ehjästi kuvattu rikkinäisyyttä.
vahva, koskettava, todenmakuinen ja tuntuinen. elämää.
aivan upea.
Rakasta itsesi ehjäksi. <3
Ehjä paratiisi sinun kädestäsi. <3
Hienosti kirjoitettu.
wau