Sanoja kirjoitan,
tyhjiä lauseita joissa ei ole järkeä,
sanoja joilla ei ole merkitystä.
On aivan turha huutaa,
ei kuule kukaan kuitenkaan.
On parasta olla hiljaa,
se helpommin huomataan.
Kun ovi takana suljetaan,
jää kolkot askeleet kaikumaan.
Sinne toivottomat säilötään,
psykitatrian osastoon.
Todellisuus on katoavaa,
yksinäisyys läpitunkevaa.
Kun lattialla kouristelee,
itseään nipistelee,
seinään päätänsä hakkaa.
Sillon sen tietää,
on joutunut mukaan,
siihen pimeään,
aavelaivaan.
Täällä kaiken menettää,
oikeudet,
vapautensa voi unohtaa.
Riittää,
kun nimensä muistaa,
sillon voi rauhassa illalla nukahtaa.
Tahdoit tai et,
sut elämään kahlitaan,
vaikka pakkopaitaan puetaan.
Mutta silloin päädyn miettimään,
onko tämä elämisen arvoista elämää laisinkaan.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi