Se on särkynyt,
se on palasiksi mennyt,
hajonnut,
tuuleen kadonnut.
Kuivat lehdet tanssivat kadulla,
sadepisarat meren muodostavat,
vai olivatko ne sittenkin kyyneleitä,
jotka poskiani pitkin virtaavat?
Suru painaa pääni maahan,
polvistun,
alle maan vajoan,
pimeään yksinäisyyteen katoan.
Älä mene,
älä jätä.
Älä yksin mua heitä,
eihän mikään erottaa voi meitä,
ei lähdetä kulkemaan
erkanevia teitä.
Tahdon sut,
tahdon sut.
Tahdon sut ikuisiksi ajoiksi varastaa,
sillä vain sinä voit sydäntäni kantaa.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
ikävä ja pelko runollasi kulkee..
Hyvä tempo runossa,vie mukavasti tarinaa eteenpäin(: Loppusoinnut osuvat täydellisesti kohdilleen ja kokonaisuutena runo on kaunis ja hyvin samastuttava.