Neva

Runoilija hetu

mies
Julkaistu:
11
Liittynyt: 6.11.2006

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

 

Savuinen suo, kuutamolla syksyisen yön.
Jonne itseni hukuttanut olen
silmään raskaan nevan melankolisuuden.

Silmäni näe eivät enään mitään.
Korvani kuulevat vain kuoleman ääniä.
Tunnen sukeltavan läpi kurimuksen pyörteiden
kohta uimalla vedessä tuonen joen.

Nyt taivallan metsässä henkien
kuolleiden, hiljaisten esi-isien.
Joukossa harmaan kalpeassa
itseni kaltaisessa seurassa.

Lähtisikö metsästä pois kävelemään
vai jäisikö paikalleen miettimään.
Löydänkö täältä yhtään sen enempää
kun olleesta elämästä kivettyneestä.

Selite: 
Kategoria: 
 

Kommentit

Kaunis runo.
Käytät erinomaisen hyvin sanoja hyväksi ja samalla vangitset niillä runoon mystisen tunnelman.

Utuista, hämärää.
Erittäin kaunis :)

 

Käyttäjän kaikki runot

Runoilija Runon nimi LuontipäiväLajittele nousevasti Kommentteja Kategoria
hetu Jäljet 23.4.2015 3 Runo
hetu Vuodet 23.4.2015 0 Laulu
hetu Kuutamo 13.4.2011 2 Runo
hetu Liike 4.8.2007 0 Runo
hetu Neva 4.8.2007 1 Runo
hetu Eksyneiden metsä 16.6.2007 0 Runo
hetu Melankoliaa 8.1.2007 1 Runo
hetu Surujen Syvä Uoma 14.12.2006 1 Runo
hetu Luutarha 20.11.2006 2 Runo
hetu Kuollessani 14.11.2006 1 Runo