Liike

Liikun, vaikka mieleni umpeen jäätää
jonka takaa silmiä kutsuvia yritän välttää.
Pysähdy en, vaikka sitä tahtoisin
jäästä hahmoni näin ehkä sulaisi?

Sulana sieluni turvaton olisi
imisin taas sinun kaiken lämpösi.
Kädessäsi vain veitsi terävän pettymyksen
jolla kuvan minusta irti jälleen repien.

Joten parempi vain jatkaa matkaa
pää täynnä kylmää routaa.
Ohitse silmien kirkkaiden
keväisten jäiden petollisien.