Tänä samaisena yönä
vuosia sitten
Tämä ujo poika
keräsi kaiken rohkeutensa
lähestyi sinua
vuosien vierittyä
keskellä hiljaisuutta
käsi kädessä
katse katseessa
kuinka kaikki näyttääkin
kyynelten lävitse
niin lohduttomalta
niin lopulliselta
ikäänkuin emme osanneet odottaa
jotain kaunista kuolevan
kuinka mykistävä
onkaan ajatus
ei koskaan enää.
Selite:
09.09.1999 astuit elämääni...
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Itken :') Surullinen runo <3
Runosi on paljon kertova. Voimia.:)
Surua ja kaipausta on hieno ja koskettava runosi täynnä! Lopulliset jäähyväiset ovat aina raskaat! Voimia sinulle!
hyvin surullinen runo
todella koskettava
etenkin viimeiset rivit herkistävät
Lopullisuus on se, joka tuntuu vaikeimmalta ja pelottavimmalta. Repaleinen rakkaus ja ikävä huokuvat tästä runosta.
Ei koskaan enää... Siinäpä lause josta on hemmetin vaikeaa päästä yli. Ja kuinka usein ihminen sen kuitenkin joutuu kohtaamaan elämässään. Jokainen ylitetty "ei koskaan enää" tekee vahvemmaksi. Ehkä ne ovat siksi olemassa.
Haikea runo, hyvästijättö joka tekee suunnattoman kipeää kumpaankin hyvästelijään. Niin minä tätä upeaa runoasi luen.