Mitä janoatkaan

Runoilija ElonFriikki

mies
Julkaistu:
10
Liittynyt: 26.8.2006

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Tuskallista prosessia läpikäyvä ihmisentekele.
Tekstit syntyvät siinä hetkessä, missä kulloinkin elän.
Gathering the pieces...
    
    day
           by
                 day
 

Miksi sinä et tarttunut minua hihasta
ja huutanut asioita korvaani?
Ehkä teitkin niin,
mutta minä kuurouduin kaikelta

Raskasta.
Onko liian myöhäistä oppia?
Opeta minua.

Ravistele minut henkiin.
Näkemään sinut oikeassa valossa.

Kerro miltä sinusta on tuntunut,
tuntuu nyt,
mitä haluat,
mitä janoat.

Huuda se minuun,
niin että kaikuu jokaisessa solussani.

Älä kuittaa tätä kaikkea
vain toteamalla lakonisesti,

jotain jäi uupumaan.

Selite: 
Kategoria: 
 

Kommentit

Tämä runo saa minut melkein itkemään... Luulen tietäväni mitä tarkoitat, vaikka ehkä itse olen se, joka toteaa tuon viimeisen säkeen... Koskettaa minua!

Vahvaa, voimakasta toivetta runosi täynnä.

Taidolla tuot tässäkin tunteesi esiin. Nöyriä pyyntöjä, joissa kuitenkin kuultaa tuska, epätoivoinen tarve ymmärtää ja tulla ymmärretyksi.
Tuo lopetus on hieno, enkä juuri nyt osaa pukea sanoiksi mitä kaikkea se minussa herättää. Pahinta ehkä on juuri se, jos toinen ei ole katsonut edes kaikkia kortteja vielä ja silti kuittaa, että ei tää nyt oo ihan sitä mitä mä haen.. oota nasta tyyppi mutta..

Onko jo liian myöhäistä...
runosi pysäytti, samanlaisia tuntemuksia läpi käyneenä...Pidin, tästä runosta ei jäänyt uupumaan mitään!

 

Käyttäjän kaikki runot