Muinaista

Taas muistelmissa kerran
otan takapakkia
muistini kuviot
mittelöivät shakkia

vuodenpäivät siitä menneet
silti siirtoa vielä mietin
ne poissaolon hetket
muualla kuin sydämessäs vietin

kassakoneen kilinä
olen baarimikon tuottolassa
kun rinnassasi repi
minä olin juottolassa

nöyränä sieltä kotiin
ilmeessäni paistaa noloa
olet hyvästit jättänyt
et enää sääli poikaa poloa

renttuna muistoissasi
juoppona päiväkirjasi lukuna
ei sitä valkoista ratsua
ei haarniskaa mulla pukuna

muinaisesti muistan
kuinka kämmeneesi tartuin
tämän ajattoman hetken
minä tunsin että vartuin

kyynelkanavan
kyynel kohti poskia
muistojen itkuntulvassa
vastaavat maamme koskia

yhteinen outo päätös
kommentissa tylyssä
nyt rakkautemme makaa
aarteen etsiän hylyssä