Nimetön

pelastin roskista pinon mansikkapipoisia lapsia

vuoden kasiviis käsityölehdissä

nauroin niille loppuillan

tahtoisin viedä sut karaokevideoon

autiolle hiekkarannalle

olla se läpikuultava vaalea nainen

mutta mun on oltava huomenna kuudelta

töissä täyttämässä hyllyjä

tää on kaikki mitä mulla on

auringonkalventamiin verhoihin

ja keltaiseen valoon pukeutunut kämppä

lasten pyörä ja koirankaluama elämä

pyysin jumalalta merkkiä enkä saanut muuta

kuin pihalta naapurin huutaman vitun