Nimetön

haistakaa paska

kaikki runopojat

pianistinsormet tuopin ympärillä

takkupäät painavina

murhejuonteet kasvoille puristuneina

haistakaa kaikki paska

ei me ei tulla teidän likaiseen asuntoon kuuntelemaan vinyyliltä portisheadia

eikä päästetä teidän likaisia kynnenalusia meidän sisään

me ei rakasteta teitä kuiville

me mennään mielummin kotiin

syömään pakastekakkua ja juttelemaan kaktuksille

polttamaan tuoksukynttilöitä ja kuuntelemaan

kun yksi teistä soittaa seinän takana surullisena kitaraa