En koskaan kertonut itselleni surusta en kehottanut itkemään en käskenyt kaipaamaan En kirjoittanut tunteistani runoa en pyöritellyt eron karvasta makua kieleni päällä huokaisten vain hartaasti minä lähdin, sanomatta sanaakaan En koskaan kostuttanut poskiani kyynelillä en huutanut yksinäisenä yöhön enkä katunut hetkeäkään Mutta sormukset minä säilytin.
Selite:
Jokainen rakastettu katoaa kuin ei koskaan olisi ollutkaan,
ja jokainen myös jää eikä koskaan lähde...
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaunista tekstiä. Tässä on jotain niin haikeaa ja surullista, mutta samalla olen aistivinani myös jonkinlaista helpotuksen tunnetta. Pidän viimeisestä säkeistöstä varmaankin eniten koko runossa, en tiedä miksi, mutta siinä on jotain mihin tartun kiinni. Upeaa.
Koskettava, hyvä runo!
Huh, tämä on aivan upea. Loppu iskee kuin valtavat, putoavat kivenlohkareet. Loppu on myös yllättävä, sanoina yksinkertainen, mutta muun runon lopussa siihen on ladattu niin paljon tunnetta, että se lähtee lentoon. Hyvin inhimillinen ja paljas runo.
pidin♥
Tyylikkäästi näin!
Hieno runo.