En koskaan kertonut itselleni surusta
en kehottanut itkemään
en käskenyt kaipaamaan
En kirjoittanut tunteistani runoa
en pyöritellyt eron karvasta makua kieleni päällä
huokaisten vain hartaasti
minä lähdin, sanomatta sanaakaan
En koskaan kostuttanut poskiani kyynelillä
en huutanut yksinäisenä yöhön
enkä katunut hetkeäkään
Mutta
sormukset
minä
säilytin.Selite:
Jokainen rakastettu katoaa kuin ei koskaan olisi ollutkaan,
ja jokainen myös jää eikä koskaan lähde...
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi



Kommentit
Kaunista tekstiä. Tässä on jotain niin haikeaa ja surullista, mutta samalla olen aistivinani myös jonkinlaista helpotuksen tunnetta. Pidän viimeisestä säkeistöstä varmaankin eniten koko runossa, en tiedä miksi, mutta siinä on jotain mihin tartun kiinni. Upeaa.
Koskettava, hyvä runo!
Huh, tämä on aivan upea. Loppu iskee kuin valtavat, putoavat kivenlohkareet. Loppu on myös yllättävä, sanoina yksinkertainen, mutta muun runon lopussa siihen on ladattu niin paljon tunnetta, että se lähtee lentoon. Hyvin inhimillinen ja paljas runo.
pidin♥
Tyylikkäästi näin!
Hieno runo.