Kuviteltua ystävyyttä

Se hetki ei ole enää kaukana.
Se kun mä murrun kokonaan.
Sitten mua ei enää oo.
Mua on satutettu jo tarpeeks.
En kestä enää yhtään iskua.
En usko enää mitään, en luota enää.
Tahdoin vain olla ystävä.
Mutta kukaan ei tahtonut olla minun ystäväni.
He vain antoivan minun ymmärtää että minullakin voisi olla ystäviä.
Mitä tein väärin?
Sen että synnyin.
Ei kukaan minua oikeasti tarvitse.
En kaipaa sääliä, en kaipaa mielistelyjä.
Kaipaan vaan oikeaa ystävää joka oikeasti haluaa olla ystäväni.

Mutta tuskin tulen koskaan sellaista kokemaan.
Oikeaa ystävyyttä.

Tunteeni ovat kuolleet, sieluni on kuollut.
Minusta on enää vain kuoret jäljellä.
Kohta ei enää sitäkään.