Tämä on
ensimmäinen
näytös,
ensimmäinen rivi
jolla sävyttää
kaikkea
mikä yrittää
tunkeutua
maailmojeni väliin
mutta tapahtuuko niin
vai onko kaikki
kuvitelmaa
onko maailman
kaikkeus olemassa
onko huulten puna
osa perspektiiviä
leijua avaruudessa
omassa
ulkonäössään ja
kurkottaen
hieman kauemmas
huomaa maan
värisevän,
liikuttava
pohjattomuutta
tai voiko tätä
tilaa nyt kutsua
muuksi
voiko yliherkkyyttä
kutsua kutsumukseksi
valon säteet olivat
valinnet minut
kohteekseen
tunsin kuinka
keila tuijotti
silmiin ja
sai kaiken
vuotamaan
tulvehtimaan,
mutta ei
minulla
ollut oikeita
sanoja
olin arkku,
joka oli täynnä
mutta sitä
ei saanut
avattua
kaikki ajatukset
olivat pukeutuneet
haaveisiin
muistojen
kaipuussaan
jäänet
saavuttamattomuuteen
olin nukkunut
olin unessa
olin sadun
prinssi
vailla suudelmaa
vain katseen
kyvyssä vaeltaa
ja silti se
piti otteessaan
piti palavaa
elämänhalua
sidottuna
mutta halusin,
että
minut huomataan
halusin tulla
pyydystetyksi,
vaikka siinä
minä
olin
sidottuna
toivoen sattumaa,
toivoen, että
sitoumus tulisi
sitoumus ja
onnellisuus
mutta emmehän me
voi omistaa kenenkään
menneisyyttä
ja tulevaisuuttahan
ei voi
takoa kuin itselleen
minuahan on
vain yksi
yksi ja silti
en enää
erottanut
mielikuvitustani
totuudesta
odotus,
maailma on odottamista
pullollaan
jotenkin
olen muuttunut
olen alkanut käyttää
sanaa me
kolmen pienen
sanan sijaan
alkuun kahta
kaunista sanaa
kahta painovoimaista,
jossa elämä
koskettaa
joutuessaan
todelliseen
painovoimaan
tosin yhdessä
sanassa
muistelin
sänkyä
mutta se
on menneisyyttä,
elettyä
elämää, joka
ei koskaan
enää palaa
samaan tulevaisuuteen
fysiikkani on
aina kulkenut
edellä henkistä
kehitystäni
minä ja
minun
maailmankaikkeuteni,
Conan Barbaari
että joskus naurattaa tuo
macho ja
miehisyys, joka
isketään
ihmisen itsetuntemukseen
mikä on ihmiskunnalle
tärkeää,
saattaa olla pienelle
ihmiselle pieni
askel
tai valtava harppaus
pelkkä ohikiitävän
sekunnin
ja sielusi tekee
hetkessä
selvää
ruumiin voimistasi
kaikki ajattelun
muovaama
onkin paljastunut
mustan aukon takaa
ja siitä huikeasta
sadusta alkoi
muovautua
silmät,
huulet,
sääret
riemunkirjava
ihminen,
joka on aina
pienen
pieniä ihmeitä
pullollaan
ajatelkaa
miltä runoilijasta
tuntisi,
jos
hän oikeasti
osaisi kirjoittaa
mitä jos
ymmärtäisi mitä
se kaipaus ja
ikävä ihmisessä
merkitsee
sen sijaan,
että oppisi aina
jotain uutta
ymmärtäisi
mitä lempeälle
ja kauniille
tapahtuu, kun
sitä pitää
kädestä
tai kevyesti
nostaa katseensa
huulille
ja hellävaroin
pyytää yhtä
suudelmaa
siinä ei sanota
mitään
mitä silloin tapahtuu,
kun huulet erkanevat
mitä silloin tapahtuu
kun
päästää
irti
lämpimän
kehon,
jonka suloisuuden
voi tuoksuttaa
sitä on vaikea ymmärtää
turvallisuus,
joka ympäröi
lämpö, joka oli kääntänyt
selkänsä
aurinkoon ja
silti se piti
salaisuutensa,
se piti kaikkia
ovia sepposen
selällään,
mutta
lämmin siinä
kehossa oli
lämmin,
eikä mikään
maailmassa
voisi sitä erottaa
vaikka huikea etäisyys
olisi ottanut paikkansa
esiintyä
tuntemattomana
kyllä minä
tunnen,
anna viettelyksen tulla
annan periksi
kiusauksille,
olen ollut niin
täynnä
maailman hienouksia
ja nyt pienen pienessä
sydämessä on
kumma tunne
kuinka
johonkin
voisi sittenkin
luottaa
punainen pelottomuus,
ihmettelen
kuinka
jumala
on jäänyt uniin
ja minä
minun käteni
koskettavat ja tuntevat
sinä olet
se jota rakastan
sinä, joka
putoat tähtiin
ja teet
tahtomattomasta
tahdollisen
muuttuen kohdaksi
jota kosketuksesi
ei voi unohtaa
se on kohta,
joka vielä
uskaltaa toivoa
uskaltaa sanoa
ne kaksi
kaunista sanaa
mikä on se
mahdottomuus,
jota toiseen riviin,
toiseen näytökseen tarvitaan
mikä aamuyön
hiljaisena
hetkenä tekee
taivaan
mikä saa
ymmärtämään
ettei kukaan
olekaan
matkalla
ettei rakastamiseen
tarvita syytä,
järjen hiventäkään
nukkua vierelläsi,
etsiä pimeän
tultua
ja löytää
aina uudelleen
sen kolmannen
päivän,
joka
sataa ilosta
pelkästä ilosta
kuinka rakastankaan
odottavia
vedestä
loiskuvia askeleita
sanoja joihin
runoutemme
perustuu
janoa, jokaisessa
tavussa
ja se sisällä
kulkenut hiljaisuus
osasikin jakaa
itsensä
sanoa kaksi kaunista sanaa
ensimmäinen
näytös,
ensimmäinen rivi
jolla sävyttää
kaikkea
mikä yrittää
tunkeutua
maailmojeni väliin
mutta tapahtuuko niin
vai onko kaikki
kuvitelmaa
onko maailman
kaikkeus olemassa
onko huulten puna
osa perspektiiviä
leijua avaruudessa
omassa
ulkonäössään ja
kurkottaen
hieman kauemmas
huomaa maan
värisevän,
liikuttava
pohjattomuutta
tai voiko tätä
tilaa nyt kutsua
muuksi
voiko yliherkkyyttä
kutsua kutsumukseksi
valon säteet olivat
valinnet minut
kohteekseen
tunsin kuinka
keila tuijotti
silmiin ja
sai kaiken
vuotamaan
tulvehtimaan,
mutta ei
minulla
ollut oikeita
sanoja
olin arkku,
joka oli täynnä
mutta sitä
ei saanut
avattua
kaikki ajatukset
olivat pukeutuneet
haaveisiin
muistojen
kaipuussaan
jäänet
saavuttamattomuuteen
olin nukkunut
olin unessa
olin sadun
prinssi
vailla suudelmaa
vain katseen
kyvyssä vaeltaa
ja silti se
piti otteessaan
piti palavaa
elämänhalua
sidottuna
mutta halusin,
että
minut huomataan
halusin tulla
pyydystetyksi,
vaikka siinä
minä
olin
sidottuna
toivoen sattumaa,
toivoen, että
sitoumus tulisi
sitoumus ja
onnellisuus
mutta emmehän me
voi omistaa kenenkään
menneisyyttä
ja tulevaisuuttahan
ei voi
takoa kuin itselleen
minuahan on
vain yksi
yksi ja silti
en enää
erottanut
mielikuvitustani
totuudesta
odotus,
maailma on odottamista
pullollaan
jotenkin
olen muuttunut
olen alkanut käyttää
sanaa me
kolmen pienen
sanan sijaan
alkuun kahta
kaunista sanaa
kahta painovoimaista,
jossa elämä
koskettaa
joutuessaan
todelliseen
painovoimaan
tosin yhdessä
sanassa
muistelin
sänkyä
mutta se
on menneisyyttä,
elettyä
elämää, joka
ei koskaan
enää palaa
samaan tulevaisuuteen
fysiikkani on
aina kulkenut
edellä henkistä
kehitystäni
minä ja
minun
maailmankaikkeuteni,
Conan Barbaari
että joskus naurattaa tuo
macho ja
miehisyys, joka
isketään
ihmisen itsetuntemukseen
mikä on ihmiskunnalle
tärkeää,
saattaa olla pienelle
ihmiselle pieni
askel
tai valtava harppaus
pelkkä ohikiitävän
sekunnin
ja sielusi tekee
hetkessä
selvää
ruumiin voimistasi
kaikki ajattelun
muovaama
onkin paljastunut
mustan aukon takaa
ja siitä huikeasta
sadusta alkoi
muovautua
silmät,
huulet,
sääret
riemunkirjava
ihminen,
joka on aina
pienen
pieniä ihmeitä
pullollaan
ajatelkaa
miltä runoilijasta
tuntisi,
jos
hän oikeasti
osaisi kirjoittaa
mitä jos
ymmärtäisi mitä
se kaipaus ja
ikävä ihmisessä
merkitsee
sen sijaan,
että oppisi aina
jotain uutta
ymmärtäisi
mitä lempeälle
ja kauniille
tapahtuu, kun
sitä pitää
kädestä
tai kevyesti
nostaa katseensa
huulille
ja hellävaroin
pyytää yhtä
suudelmaa
siinä ei sanota
mitään
mitä silloin tapahtuu,
kun huulet erkanevat
mitä silloin tapahtuu
kun
päästää
irti
lämpimän
kehon,
jonka suloisuuden
voi tuoksuttaa
sitä on vaikea ymmärtää
turvallisuus,
joka ympäröi
lämpö, joka oli kääntänyt
selkänsä
aurinkoon ja
silti se piti
salaisuutensa,
se piti kaikkia
ovia sepposen
selällään,
mutta
lämmin siinä
kehossa oli
lämmin,
eikä mikään
maailmassa
voisi sitä erottaa
vaikka huikea etäisyys
olisi ottanut paikkansa
esiintyä
tuntemattomana
kyllä minä
tunnen,
anna viettelyksen tulla
annan periksi
kiusauksille,
olen ollut niin
täynnä
maailman hienouksia
ja nyt pienen pienessä
sydämessä on
kumma tunne
kuinka
johonkin
voisi sittenkin
luottaa
punainen pelottomuus,
ihmettelen
kuinka
jumala
on jäänyt uniin
ja minä
minun käteni
koskettavat ja tuntevat
sinä olet
se jota rakastan
sinä, joka
putoat tähtiin
ja teet
tahtomattomasta
tahdollisen
muuttuen kohdaksi
jota kosketuksesi
ei voi unohtaa
se on kohta,
joka vielä
uskaltaa toivoa
uskaltaa sanoa
ne kaksi
kaunista sanaa
mikä on se
mahdottomuus,
jota toiseen riviin,
toiseen näytökseen tarvitaan
mikä aamuyön
hiljaisena
hetkenä tekee
taivaan
mikä saa
ymmärtämään
ettei kukaan
olekaan
matkalla
ettei rakastamiseen
tarvita syytä,
järjen hiventäkään
nukkua vierelläsi,
etsiä pimeän
tultua
ja löytää
aina uudelleen
sen kolmannen
päivän,
joka
sataa ilosta
pelkästä ilosta
kuinka rakastankaan
odottavia
vedestä
loiskuvia askeleita
sanoja joihin
runoutemme
perustuu
janoa, jokaisessa
tavussa
ja se sisällä
kulkenut hiljaisuus
osasikin jakaa
itsensä
sanoa kaksi kaunista sanaa
Selite:
Ja kaksi erittäin mahtavaa visuaalista ja kuuloaistittavaa nautintoa samasta aiheesta.-----
https://www.youtube.com/watch?v=hiz3Ec1DLoQ-----
https://www.youtube.com/watch?v=GZQKILDM_dY
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaunis, tunteikas, hyvä runo.
Sivut