Pyhäinpäivän
muistot,
jumalkuvan kauneus,
joka antautujalleen
on kuin lumo
muuttaen etsimisen
haluksi
elää enemmän
tarttuen ääneen,
joka
on aina tavoittelemassa
kuulijaansa
ääriviivojen pysyä
edelleen
horisontissaan,
mutta
törmäykseni aurinkoon
oli kuin
kirjoittamani sanat
täynnä kuita ja
tähtiä
valoa ja haaveita
kaikuen
puoleensa vetäviin kertomuksiin
-
kokonaisvaltaisuus
ottaa vastaan
nyt en tuntenut
enää nauloja
maailman tavassa
liittää elämää
osaksi kertomuksiani
tunnistamattomuus
jossain kaukaisessa
tunnisti sisimpäni
sen antama
valo, joka
aiemmin oli
vaan sokaissu
kirkkaudessaan
avaten luuloharhaani
etten voisikaan
olla
pelkkä marginaali
hyttysen paska
jotain suurempaa,
pelkkä ulkoa
opeteltu reitti johonkin
jota ei ole olemassakaan
-
ihminen etsii aina
jotain ihmeen ovea,
historainkirjan sivua
joka kertoo tajuntansa
aikansa tavan
kuvauksellisuuden
ja väkivaltaisen tavan
jähmettyä kauneuteensa
-
olen turistina
maailmankaikkeudessa
eläin sisälläni
etsii ja etsii
ja seuraavaan
kuvaan päästäkseen
on taas kiivettävä
jokaisen lausunnon
esiintyä kuin
todistaja
yksittäisiä välähdyksiä,
joita seurasi elämän mittaisia
kertomuksia
joissa huomasin
tyhjien silmien
tuijottavan
tyhjää ympäristöään
-
kuolema oli
tarttut puserooni,
jokainen
pyrähdys on turhaa
mikään ei tuoksunut,
ilma on vain
sakeana pelkkää ilmaa
epävarmuus ja
surullisuus puhuttavat
loputtomuudellaan
kaiken periksiantavuus
kuolee sisimpääni
yhtään oikeaa sanaa
ei seurannut
kirjoitettuun asuun
-
surukin osaa
olla hetkittäin
kaunis vaate pukea
pienestä ajatuksesta
kaikki aina lähtee,
pienestä teosta olla
valtansa kumous
haavan valua ja
ja herättää kyky
saada itsensä
oman pintansa
ulkopuolelle
tunsin miten
sinetit avautuivat,
kaikki
rasahteli rikki
ollakseni jotain
muuta kuin
tavoiteltu
etsintä tai virheettömyys
usko elämään
tai pelkkä
hauraan jään kyky
kannatella onneaan
-
maa voisi
olla pyöreä ja
keinuttaa onnensa
yksinkertaisimmillaan
syntymästä
rakkauteen ja
kuolemaan
annos sitä ja tätä
jokainen veto
lähemmäs jotain
haavetta ja lupausta
elämän lahjan kalleutta paremmasta
-
jokainen asia ja ihminen
jätetään vain sen
uuden maan ja uuden
totuuden silmin
murtunut ääni
murtuneissa kasvoissa ja
kukaan ei halua nähdä miltä
sydän näyttää
oliko kukaan
astunut oikean rajansa yli
ilman yhtää lääkettä
tapaa, jolla
perustelee keinotekoisuutensa
ehkä jopa
ymmärtää
olevansa enemmänkin
karkumatkalla
kuin haavessaan löytää jotain
tavoittelemisen arvoista
-
olenko läpäissyt
pääsykokeen elämääni
ovatko ne
välähdykset silmissäni
flashbackejä kauneudesta
vai pelkkiä hälytyksiä
irrallisuuden sijanneista
eri aikaan ja paikkaan
metallisten reunojen
kirkkaus ja kylmyys
ripustettuna verhoksi
todellisuudelleni
-
jokainen on seurannut
johtolankaansa,
minä toivoin pystyväni
solmimaan
jotain joka
kulkee
limittäin ja lomittain,
mutta se olisi
omeltu tunteena yhteen
en haluasi vain
pelkästään etsiä
ja kuolla
rakkauden tähden
vaan olla rakkaus
kynnys nostaa
katse kohden sitoumusta
miten sen
hellä olemus koskettaa
ja nostaessaan
katseensa ymmärtääkin
koskettavansa omaa elämäänsä
-
on olemassa parannuskeinoja,
tietoa ja tietäjiä ja
vaikka minkälaisia
elämän auktoriteettejä
mutta kun käännyt
lopulta itseäsi kohti ja
kysyt sen
olennaisimman totuuden
kaikista maailman ääristä ja
seikkailuista tai tekemättömyydestäsi
omien ja muiden silmien
takana
sielusi sisimmässä
oletko onnellinen
-
irti leikatut kuvat
ja äänet pyörittävät
todellisuuteni hämärät
ja kirkkaudet
ääriviivojeni
ulko- ja sisälaidat
painovoimieni ja aikojeni
vapaudessa
-
olin sitoutunut tunteeseeni
ja silti kaikki hetkellisyyteen
sidotut yhteydet
katkaistuivat tähän
yhteen selkärankaan
iskostuneeseen kysymykseen
ilman opeteltuja lauseita,
oraakkelia, uskontoa tai
harhaansa johtajaa
vain pelkkä
lapsellisuus
pelkisytettynä uteliaisuutena
lapsen omaisessa mielessä
kysymys ei siis ollut
uskooko vai eikö usko,
katsooko vai luovuttaako
sopiiko vai ei
vaan enemmänkin
onko se mahdollista
-
on vaikea tietää
mikä elämässä on totta ja
mikä kuvitelmaa
mikä on terävän
lävistämä tietoisuus ja
mikä unohduksen pintaa
peittävä harso
mutta kun se ponnistellen
vihdoin tunteen ja
todellisuutensa nimeen syntyy
kaikki tämänhetkiseen
kirjaani kirjoitetut sivut
syyllinen, joka
kiinnijäätyään
kertoo kasvurenkaiden
olemukseen kaiverretun
-
miten oli ensin
varjeltua, pelkoa
ja ilossa marinoitua
eteenpäin kantavaa voimaa
erillisten elämien
erillisiä kertomuksia
silmiä avaavia
mielenmaisemia
muuntautumista tyhjyyteen
tai vahvistamassa luomisvoimaa
miten kiitollisena
olen nyt tässä
mahdollisuudestani
osana elämää ja rakastaa
muistot,
jumalkuvan kauneus,
joka antautujalleen
on kuin lumo
muuttaen etsimisen
haluksi
elää enemmän
tarttuen ääneen,
joka
on aina tavoittelemassa
kuulijaansa
ääriviivojen pysyä
edelleen
horisontissaan,
mutta
törmäykseni aurinkoon
oli kuin
kirjoittamani sanat
täynnä kuita ja
tähtiä
valoa ja haaveita
kaikuen
puoleensa vetäviin kertomuksiin
-
kokonaisvaltaisuus
ottaa vastaan
nyt en tuntenut
enää nauloja
maailman tavassa
liittää elämää
osaksi kertomuksiani
tunnistamattomuus
jossain kaukaisessa
tunnisti sisimpäni
sen antama
valo, joka
aiemmin oli
vaan sokaissu
kirkkaudessaan
avaten luuloharhaani
etten voisikaan
olla
pelkkä marginaali
hyttysen paska
jotain suurempaa,
pelkkä ulkoa
opeteltu reitti johonkin
jota ei ole olemassakaan
-
ihminen etsii aina
jotain ihmeen ovea,
historainkirjan sivua
joka kertoo tajuntansa
aikansa tavan
kuvauksellisuuden
ja väkivaltaisen tavan
jähmettyä kauneuteensa
-
olen turistina
maailmankaikkeudessa
eläin sisälläni
etsii ja etsii
ja seuraavaan
kuvaan päästäkseen
on taas kiivettävä
jokaisen lausunnon
esiintyä kuin
todistaja
yksittäisiä välähdyksiä,
joita seurasi elämän mittaisia
kertomuksia
joissa huomasin
tyhjien silmien
tuijottavan
tyhjää ympäristöään
-
kuolema oli
tarttut puserooni,
jokainen
pyrähdys on turhaa
mikään ei tuoksunut,
ilma on vain
sakeana pelkkää ilmaa
epävarmuus ja
surullisuus puhuttavat
loputtomuudellaan
kaiken periksiantavuus
kuolee sisimpääni
yhtään oikeaa sanaa
ei seurannut
kirjoitettuun asuun
-
surukin osaa
olla hetkittäin
kaunis vaate pukea
pienestä ajatuksesta
kaikki aina lähtee,
pienestä teosta olla
valtansa kumous
haavan valua ja
ja herättää kyky
saada itsensä
oman pintansa
ulkopuolelle
tunsin miten
sinetit avautuivat,
kaikki
rasahteli rikki
ollakseni jotain
muuta kuin
tavoiteltu
etsintä tai virheettömyys
usko elämään
tai pelkkä
hauraan jään kyky
kannatella onneaan
-
maa voisi
olla pyöreä ja
keinuttaa onnensa
yksinkertaisimmillaan
syntymästä
rakkauteen ja
kuolemaan
annos sitä ja tätä
jokainen veto
lähemmäs jotain
haavetta ja lupausta
elämän lahjan kalleutta paremmasta
-
jokainen asia ja ihminen
jätetään vain sen
uuden maan ja uuden
totuuden silmin
murtunut ääni
murtuneissa kasvoissa ja
kukaan ei halua nähdä miltä
sydän näyttää
oliko kukaan
astunut oikean rajansa yli
ilman yhtää lääkettä
tapaa, jolla
perustelee keinotekoisuutensa
ehkä jopa
ymmärtää
olevansa enemmänkin
karkumatkalla
kuin haavessaan löytää jotain
tavoittelemisen arvoista
-
olenko läpäissyt
pääsykokeen elämääni
ovatko ne
välähdykset silmissäni
flashbackejä kauneudesta
vai pelkkiä hälytyksiä
irrallisuuden sijanneista
eri aikaan ja paikkaan
metallisten reunojen
kirkkaus ja kylmyys
ripustettuna verhoksi
todellisuudelleni
-
jokainen on seurannut
johtolankaansa,
minä toivoin pystyväni
solmimaan
jotain joka
kulkee
limittäin ja lomittain,
mutta se olisi
omeltu tunteena yhteen
en haluasi vain
pelkästään etsiä
ja kuolla
rakkauden tähden
vaan olla rakkaus
kynnys nostaa
katse kohden sitoumusta
miten sen
hellä olemus koskettaa
ja nostaessaan
katseensa ymmärtääkin
koskettavansa omaa elämäänsä
-
on olemassa parannuskeinoja,
tietoa ja tietäjiä ja
vaikka minkälaisia
elämän auktoriteettejä
mutta kun käännyt
lopulta itseäsi kohti ja
kysyt sen
olennaisimman totuuden
kaikista maailman ääristä ja
seikkailuista tai tekemättömyydestäsi
omien ja muiden silmien
takana
sielusi sisimmässä
oletko onnellinen
-
irti leikatut kuvat
ja äänet pyörittävät
todellisuuteni hämärät
ja kirkkaudet
ääriviivojeni
ulko- ja sisälaidat
painovoimieni ja aikojeni
vapaudessa
-
olin sitoutunut tunteeseeni
ja silti kaikki hetkellisyyteen
sidotut yhteydet
katkaistuivat tähän
yhteen selkärankaan
iskostuneeseen kysymykseen
ilman opeteltuja lauseita,
oraakkelia, uskontoa tai
harhaansa johtajaa
vain pelkkä
lapsellisuus
pelkisytettynä uteliaisuutena
lapsen omaisessa mielessä
kysymys ei siis ollut
uskooko vai eikö usko,
katsooko vai luovuttaako
sopiiko vai ei
vaan enemmänkin
onko se mahdollista
-
on vaikea tietää
mikä elämässä on totta ja
mikä kuvitelmaa
mikä on terävän
lävistämä tietoisuus ja
mikä unohduksen pintaa
peittävä harso
mutta kun se ponnistellen
vihdoin tunteen ja
todellisuutensa nimeen syntyy
kaikki tämänhetkiseen
kirjaani kirjoitetut sivut
syyllinen, joka
kiinnijäätyään
kertoo kasvurenkaiden
olemukseen kaiverretun
-
miten oli ensin
varjeltua, pelkoa
ja ilossa marinoitua
eteenpäin kantavaa voimaa
erillisten elämien
erillisiä kertomuksia
silmiä avaavia
mielenmaisemia
muuntautumista tyhjyyteen
tai vahvistamassa luomisvoimaa
miten kiitollisena
olen nyt tässä
mahdollisuudestani
osana elämää ja rakastaa
Selite:
https://www.youtube.com/watch?v=lzlMyfa01PM
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut