Metsä

Kävelen pitkin metsänlaitaa. Hiippailen polunreunaa pitkin. Vähän väliä jään kuuntelemaan. Joskko kuulisin vihollisen ääniä.
Kädessäni on jousi ja nuoli valmiina ampumaan. Vyölläni roikkuu itse koristelema puukko tupessa. Jalassa itseni ompelemat mokkasiinit. Päässä panta jossa variksen ja harakansulkia. Olen suuri soturi ja valmiina taistoon kauniin neitoni puolesta.
Saavun metsän reunaan josta eteeni avautuu suuri preeria. Kävelen pitkin preeriaa kunnes eteeni sattuu pieni puu rykelmä. Istahdan puiden juureen ja teen pienen nuotion. Siinä lämmitän repusta kaivamani eväsleivän ja juon vettä leilistäni.
Aurinko paistaa keskikesän kuumuudella ja tyytyväisenä makoilen puiden varjossa. Kuuntelen lintujen lakkaamatonta laulua ja haistelen kesän tuoksuja. Suljen silmäni ja torkahdan.

Kävelen metsän laitaan jä jään katsoman pellolle.
Kauempana näkyy puurykelmä.
Varikset raakkuvat ja kesän aurinko paistaa lämpimästi.
Kadonneet ovat jouset ja nuolet. Kadonneet ovat mokkasiinit. Ainoastaan sama vanha kaulakoru on edelleen kaulassani. Vuosia on kulunut huomaamattani.
Silti jossain sisälläni urhea soturi heräilee. Kaipaa jo seikkailua uutta. Unelmien neito odottaa edelleen pelastumista pahan kynsistä.
Vilkaisen ympärilleni ja lähden hiippailemaan puurykelmää kohti...