Vankila

Täällä ihmisten keskellä olen niin yksin
Lopumattomat kadut salpaa mun hengityksen.
Istun omassa yksiössä neljän seinän sisällä,
En tahtoisi niin tehdä mutta minne voisin mennä?
Ulos astuessa olen tulilinjalla, ihmisten silmien alla, valokeilassa.
Ainoa pelastukseni on muistot ja mielikuvitus.
Muistoissani palaan taas pohjois-pohjanmaalle,
Suurten peltojen reunamille, maaseudulle.
Siellä on taivas korkealla on tilaa hengittää.
Siellä on luonto ympärillä ei tarvi sitä etsiä.
Muuttolinnut kertovat kevään ja syksyn ajat,
Kuovit ja varikset peltoja vartioivat.
Lottovoiton jälkeen en muuttaisi Kanarialle,
vaan oman kodin rakentaisin peltojen laitamille.