Syksy

Haikein mielin kuuntelen kurkien ja joutsenten jäähyväisiä. Pellon reunamilla ne kokoontuvat ja valmistautuvat lähtöön. Selittämätön ikävä kalvaa sieluani kun niiden huutoja kuuntelen. Syvältä menneisyydestä kumpuavia levottomuuden tunteita. Minä tahdon niiden mukaan, minun täytyy myös muuttaa. Linnut nousevat siivilleen, on lähdön hetki. Ne huutelevat kovaäänisesti ja minä kuulen sen: "Tule mukaan, nyt on aika!" Ne katsovat minua ilmaan noustessaan. Mutta tänne minä jään, vaikka niin haluaisin lentää niiden mukaan. Minulla ei ole siipiä. Olen ihminen, olen vanki. Kellastuneet lehdet putoilevat ympärilleni. On hiljaista.