Kuolema katsoo minua.
Tunnen sen silmät sielussani.
Näen sen varjona vilahtavan nurkassa.
Se tarkkailee minua, odottaa oikeaa hetkeä.
Ei, se ei ole vihamielinen, vain kiinnostunut minusta.
Mutta se saa minut levottomaksi.
Se tuo sinisen taustan ajatuksilleni.
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| Miguel | Paluu | 26.9.2010 | 1 | Runo |
| Miguel | Hetki | 16.5.2010 | 0 | Runo |
| Miguel | Satumaa | 11.2.2010 | 0 | Runo |
| Miguel | Metsä | 11.2.2010 | 2 | Runo |
| Miguel | Katse | 11.2.2010 | 4 | Runo |
| Miguel | Unelma | 11.2.2010 | 0 | Runo |
| Miguel | Vankila | 10.2.2010 | 1 | Runo |
| Miguel | Syksy | 6.9.2009 | 0 | Runo |
| Miguel | Rakkaus | 6.9.2009 | 0 | Runo |
| Miguel | Elämän meri | 7.1.2009 | 0 | Runo |
Kommentit
kuolemasta saa mielenkiintoisen runon aikaíseksi
Tulipas mieleen Apulanta ja "katsoo ei saa helvettiin koska se katsoo takaisin aina jotain saa vastalahjaksi"
Hieno runo joka tapauksessa.
kuolemasta saa mielenkiintoisen runon aikaíseksi
Tulipas mieleen Apulanta ja "katsoo ei saa helvettiin koska se katsoo takaisin aina jotain saa vastalahjaksi"
Hieno runo joka tapauksessa.