En muista paljoakaan mullasta tai auringosta.
Kannan laineita jo aivan liian monesta.
Jähmettyneet lastut
tanssivat väkevien lauluja.
Pieni pisara mustaa lammasta
ottaa täyden maskin.
Liero pujottaa koukkuunsa nälkäisen katseen.
Pystyyn jääneet
kurkottavat yhä kierommalle,
sitovat latvansa syvälle nieluuni.
Tiedän mitä haluan.
Toivon silti ettei valkoinen tarina suuttuisi
kun lakkaan
jakamasta mataluuttanne.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
