Kuljen auringon kanssa.
Näen sen mykät oksat, sormien vapinan lähdön hetkellä.
Kuivuus taittaa niskaa nuorelta janalta.
Aurinko on tavattoman vanha
ja sulaa
jäätikön nopeudella.
Se istuu hievahtamatta,
prässää turvonneisiin ikeniinsä yhtä kruunua lisää.
Tunnen
kuinka kiteet sinkoilevat lasikuoren rikkoutuessa.
Tavut murtuvat maatuvien lehtien väreissä.
Edes ovi ei tiedä,
kummalla puolella meidän pitäisi olla seuraavaksi.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut