Tiskikone itkee. Pyykkikone piiskaa talonkulmaa.
Maailman pöly kohottaa kirjoituksillaan oliot syvyydestä.
Tämä karkea laboratorio
puhuu kaihtimien kieltä, sitä mitä aikuisena puhutaan.
Sen rikkinäisessä kohinassa
sinä rukoilet mitä tahansa yhteistä ajatusta, minä hiljaisuutta,
luonnonrauhaa,
jossa ei saa riesakseen puhtaita mutta painavia ääniä.
Täällä kesä ei mahdu levittämään siipiään.
Pienet jäiset asiat eivät ota sulaakseen
vaan takertuvat liian helposti toisiinsa kiinni.
Kauniiksi tuunattu selfie putoaa aina viemäriin,
josta laulaa
meille lihavia laulujaan.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hienoja runoja säe säkeeltä sinulla!
Sivut