Vierashuoneessa

Viimeinen yö sinun musteesi kohdata.
Katse
on kylmä alttari, henkäys hylätty asema
keskellä pohjoista leveyttä

                      portti, jonka takana
                      kirves etsii läiskäänsä.

Lämmitän kuvaa tyhjällä halkopinolla.
Kuinka monta kertaa
olenkaan halunnut lakata kantamasta
                   tätä paikkaa,
                   jolle vielä eilen tein kätkyet.

Näen punaiset kuuset, luotijunaruosteisen reunan.
Se kiitää minne haluaa,
                           valjastaa kiskot ne nähdessään

silmien, sormien ja lapaluiden väliin
pohjaan asti
                  ja aina mustuneet liput
                  huutaa kuorossa siihen jotain lisää.


Lasi helähtää,
             tyhjä ikkuna
                          
                          kuollut käteni liikkeelle

                  kuollut

      kuin uni

                    verho verholta.


Olen jo
           
            saranan verran

    etelätaivaalla.