Viimeinen yö sinun musteesi kohdata.
Katse
on kylmä alttari, henkäys hylätty asema
keskellä pohjoista leveyttä
portti, jonka takana
kirves etsii läiskäänsä.
Lämmitän kuvaa tyhjällä halkopinolla.
Kuinka monta kertaa
olenkaan halunnut lakata kantamasta
tätä paikkaa,
jolle vielä eilen tein kätkyet.
Näen punaiset kuuset, luotijunaruosteisen reunan.
Se kiitää minne haluaa,
valjastaa kiskot ne nähdessään
silmien, sormien ja lapaluiden väliin
pohjaan asti
ja aina mustuneet liput
huutaa kuorossa siihen jotain lisää.
Lasi helähtää,
tyhjä ikkuna
kuollut käteni liikkeelle
kuollut
kuin uni
verho verholta.
Olen jo
saranan verran
etelätaivaalla.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut