karike narskuu anturoissa,
kun astelen jähmeän sammalmaton reunoja varoen
murtamasta pyhää riitettä,
joka on piirtänyt liiduillaan valkeita railoja
päivänpaistaman räiskälelammikon pintaan
ihailen taivaalta satavia aamiaishiutaleita
sulatellen muutosta hiljalleen mieleni päällä
kun valumat palelevat harmahtavia kasvojani
kerros kerrokselta vanha maa pukee itsensä arvokkaasti
härmäiseen pitsiin
luovuttaen lehtikultien hehkuvan lämmön
paljasjalkaisille harakkaparoille
talven varpaalla
vierailen hypotermiittien nakertamilla reiteillä
poiketen totutuilta poluilta
harhamatkaillen marraskuun laitamia
halaisin niin jo kaivautua yhä syvemmälle
kohtaloni onkaloihin
Selite:
Harhailen usein yksin umpimetsässä. Paras terapiamuoto kirjoittamisen kera.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi




Kommentit
Niitä taivaalta leijailevia aamiaishiutaleita voi myös maistella vai mitä?
Sivut