lehmänkello pudotti siipensä
ajan mataessa käärmeen lailla
suoraan suden suuhun porsaana
jonka routa olisi ajanut kotiin
jos vain olisi ehtinyt
ennen viimeisintä lyöntiä
joka osui suoraan maaliin
jonka kuivumista odotellessa
seinät tuntuivat kaatuvan päälle
kuin ikiaikainen sukupuu
joka yritti kontata kuluneilla polvillaan kohti mennyttä
jota ei voinut saada enää takaisin
paikoilleen sillä kaikki oli jo viety
saunan taakse lopetettavaksi
ennen pitkää
älytöntä ajatusten virtaa
Selite:
Aina myöhässä ajoissa, nuo ajatukset.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi



