TarkkailijaLuonne

Nämä äänitteet aina herättää runot eloon ihan eri tavalla. Niin kaunista luettavaa ja ennen kaikkea kuunneltavaa. Katsoin juuri uuden lempielokuvani (Eternal sunshine of the spotless mind), ja kaikki nuo sanat muistijäljistä ja niiden pyyhkiytymisestä pois koskettaa erityisesti nyt, kun elokuva viipyilee vielä ajatusten taustalla. Kaunis kokonaisuus, kauniita ihmisiä <33

There's a 3 day fair/festival in my hometown. It is full of people.
And it is almost time for part 2 of "watching the world go by".
A strange longing to be social.
I will be armed with a beer and a shallow hello.

 

Hienoa tunnelmointia!

Mielen hiekkaa! Todellakin mielen hiekka on kuin rantahiekkaa, josta ajan mittaan aallot huuhtovat kaikki merkit pois. Mieleen jää kuitenkin aina jotain, jokin heijastuma nähdystä tai kuullusta. Se saattaa kadota pieniksi ajoiksi, mutta joskus muöhemmin, jossain tietyssä tilanteessa, se saattaa tulla uudestaan esiin. Usein tulee kysyttyä, tapahtuiko todella niin, vai oliko se vain mielikuvitukseni tuotetta. Taas kerran runoilijalta runo, joka aivan heti ei katoa kokemus-muistista, vaan se jää pitkäksi ajaksi muistiin uudelleen luettavaksi. Runon lopusta tulee mieleen assosisaatio erään iskelmän tekstistä, "kaikista kasvoista etsin sinua, sinua vain".