Koulrofobia

Runoilija Blanco

nainen
Julkaistu:
11
Liittynyt: 1.3.2004
Viimeksi paikalla: 14.2.2024 15:51

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
Syntymäpäivä:
3.7.1986
Facebook:

Vielä löytyy toista kirjaani Marionettia, sekä uusinta Marilyniä. Kysele ihmeessä jos kiinnostaa, hinta 20e, sisältäen postikulut.
 
Yhdessä aikakautemme suurimmissa esityksissä
oli yksi miimikko
yksi hovinarri
ja liuta toinen toistaan pienempiä sirkuspellejä.

Esitys oli loppuunmyyty ilta toisensa jälkeen,
kunnes se ei enää sitä sitten ollutkaan.


Auringon laskiessa ei hovinarri naurattanutkaan enää
eikä miimikko puhunut sitä vähääkään.
Suru ja kyyneleet valtasi estradin
ja esirippu laskettiin iäksi.

Synkän teltan uumenista kuulivat ohikulkijat joskus
ääniä joista ahdistuivat.
Salillinen sieluparkojahan siellä oli
vähintäänkin
tai sylillinen lapsia hätäänsä huutamassa!

Moni sulki korvansa,
toiset kuuli tahtomattaan.
Rohkeimmat kurkistivat teltan raoista
eivätkä koskaan unohtaneet näkemäänsä.



Loppuun se tulisi saattaa!
Sulkea sirkus ja lähettää klovnit 
kukin omaan kotiinsa.
Saada tilalle jotain säädyllistä
ja vähemmän ahdistavaa.


Sitten eräänä iltana se tapahtui:
Esirippu nousi 
Grande Finale!

Yleisö pääsi käsiksi 
vereen, värivaloihin ja vieraileviin tähtiin.

Väliajalla tarjottiin suolaisia kyyneliä
ja kotiinläksiäisiksi ikuisia painajaisia.


Niin tuli päätökseen aikamme suurin esitys
eikä kellekkään jäänyt ikävä.





Sen vain haluaisin tietää, kuinka toimia

-että kun sirkuksen kaatuessa
ei klovnit katoakkaan..
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Pohtivaa, tavallaan vertauskuvallistakin kerrontaa.
Oi oi. Tämä oli aivan mahtava runo. Paljon elämisen makua, vertauskuvallista ja monitulkintaista, raa'an lohdutontakin.
Runoilijan henkilökohtainen suhde tämän runon sisältöön hyvin nähtävissä, jollen näe väärin. Aina sitä saa ihmitellä maailmaa, ihmisiä, omaa elämäänsä, kysellä miksi miljoonasti vaikka luulee että on jo kysynyt kaiken. Eikä vastausta edes välttämättä ole saatavilla, ei tyydyttävää. Ylitulkinnan vaarassa totean myös, että klovnit kyllä usein osaa olla aika kammottavia.
Pidän, kovasti paljon, ihan osui ja upposi. Hyvä sinä.
Mahtava tarina, kuin suoraan jostain festareilta jossa ei bändit enää kiinnosta, eikä kukaan kuule muutakuin dokaajien monologia yksinäisissä teltoissa. Kunnes teltat kaatuvat ja jäävät paikoilleen, festari on kuollut! :)
Mmmm... niinhän se... rakastamme pellejä just niin kauan kuin niillä on meidän tarpeisiin sopivat naamarit. Totuushan on se, että ei kukaan klovnia pelkää (ei edes Stephen Kingin ynnä muiden viihdepellejen luomia pellekuvia) vaan pelon juuret on omassa sisimmässä. Sirkus kontra todellisuus on aina mielenkiintoinen aihe miten ne limittyy ja on toisissaan läsnä. Kerrotaan tarinaa - kuulemma oikeasti tapahtunut jossain Italian tai Espanjan kaupungissa, mutta voi olla legendaakin. Masentunut mies käy vuosia psykiatrilla, joka lopulta toteaa: Minä en vaan yksinkertaisesti osaa sua auttaa, mutta kaupungimme sirkuksessa on mainio klovni joka tunnetusti saa kaikki nauramaan, jospa se edes vähän piristäisi? - No eipä siitä juuri ole apua, vastaa mies, minä nimittäin olen tuo klovni.
Sirkusta kaikki tyynni, sanon minä.  Osa vähän tasokkaampaa, osa hieman karumpaa, mutta kaikilla meillä on elämässämme jonkinasteinen maski tai rooli puettuna. Kuinka isolle osalle ihmisistä siten uskallamme olla ilman näkyvää rooliamme ja naamariamme, se on jokaisella omanlaisensa.  Minua erityisesti kiehtoo vielä se julkikuva, se mitä pidämme kulissina. Miten paljon ympäristö näkee kenestäkin, moniko osa siitä on sirkuksenkaltaista esitystä, vai kuinka paljon on esillä olevaa likapyykkiä. Ihmisten draamankaipuu, tirkistelyntahto ja muu kai korreloi suoraan esimerkiksi tosi TV-formaattien suosiota. Millaista tyhjiötä täytämme niillä?
Laittaa pohtimaan! Vaikuttaisi olevan paljon vertauskuvia, mistä pidän suuresti🌸 Runo on kaunis, surullinenkin.
 
 

Käyttäjän kaikki runot