Pelkosi minusta muualla
toisten vääränvärisillä lakanoilla
nuuhkimassa kirjavilla kuvilla maalattuja tyynyliinoja,
on kuin Mona Lisalle piirtäisi parran.
Hulluksi itsesi teet
ellet ikuisuutta minusta löydä,
vaikka se on tässä ja nyt!
-ja katso! ihan silmiesi edessä.
Olkoon sanani sitten häilyviä muistissasi
voinen kyllä sen kertoa sinulle
aina sunnuntai-iltaisin,
että uusi viikko ja tutut kujeet.
Mutta josko minulta joskus äänihuulet ärtyvät,
viitsisitkö edes hiljentää
ne päässäsi soimaavat jossittelut
että kuiskaukseni yli kuuluu?
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi




Kommentit
en taaskaan saa tarpeekseni tuotoksistasi melkein kaimaseni *wirn* :)
Tää on helvetin syvällinen runo! Mahtava, saa lukemaan kyllä uudestaan.
Kuluttavaa.
Sivut