![Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> Blanco kuva](https://www.rakkausrunot.fi/sites/rakkausrunot.fi/files/styles/medium/public/profiilikuvat/picture-2529-1785003999.png?itok=almOctc4 "Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> Blanco kuva")
Vain hetken verran sylini on riittävä
suojaamaan sinua joka kulmasta,
tarjoamaan lämpöä
päästä varpaisiin
ja korvannipukoihin.
Vain hetken kämmeneni piilottaa
pienen kätesi,
kannattaa pellavapääsi
pitää sinut rinnallani.
Hetken olen sinulle koko maailmasi
kunnes se vie sinut askel askeleelta
ja tutustuttaa sinut muihin,
jonka jälkeen olen vain pelkkä äiti
perheenjäsentesi joukossa.
Olen itsekäs
pelokas
ja täysin valmistautumaton tähän.
En ole valmis luopumaan pienuudestasi
en riippuvuudestasi minuun,
enkä missään nimessä huomaamaan sitä tosiasiaa
että kohta koittaa hetki
jolloin minä olen sinusta riippuvaisempi
kuin sinä minusta.
Lupaathan olla kasvamatta?
Olla konttaamatta, ryömimättä,
puhumatta ja kävelemättä
vielä pitkään aikaan.
Pysy vauvana vielä vuosi
tai kaksi
ainakin tämän hetken,
että äitisi saa tilaisuuden kasvaa.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Upea. Pala kurkussa luen syvällistä runotekstiäsi... Eräänä hetkenä katselin pientä nyyttiä vuoteella, ajattelin: "pian olet kasvanut ja minä muistan tämän hetken ja ihmettelen, minne ne vuodet menivät" ja niin minä, taas kerran, muistan sen hetken ja ihmettelen vuosien katoamista. Nyt jo isovanhempana, hänen - tuon pienen, avuttoman nyytin - lasta, lapsenlastani ihmetellen, sen kasvua seuraten. Ihmeellinen elämä... Kasvukipuja niin monenlaisia on, ja jokainen hetki tarjoaa mahdollisuuden kasvaa. Niin aikuiseksi emme koskaan tule ettemme sitä tarvitsisi... Ihastelen runoasi.
niin, onneksi mikään ei tapahdu hetkessä, sinulla on aikaa kasvaa lapsesi mukana, nauttia joka hetkestä, niistä nuoruuden angsteistakin, mutta aina hän on sinun lapsesi siitä huolimatta, herkkä kaunis äidin runo, rakkaudella kirjoitettu
Onpas sentään. Jotain varsin isoa liikahtaa syvällä sisällä. Mykistävä vanhemman pyyntö pienelleen. Tuttu se tunne on päiväkodintädillekin, kun ne pienet isonevat ja siirtyvät. Ei sitä tietysti osaa kuvitellakaan, millaista se sitten on, kun on oma, itsestä tullut, pieni taimi joka näyttää kasvavan harppauksin.
Kiitos tästä (ei minun silmäkulmat kostuneet, paitsi ihan vähän.)
(:
Sivut