Vettä kannettuna,
janona alas.
Lasinen ystävä vieläkin repussa.
Sen puheen voi melkein kuulla.
Kun näissä nurkissa on niin hiljaista,
välistä pölyjä pinnoilla..
Armostani teen työtä kuin hullu,
kuin paraskin,
Emäntää leikkimässä.
Ja niitten päivien jälkeen,
niitten läheisyydentäytteisten hetkien,
ja yksinäisten työuurastuksien,
seksinpaljouden,
sekä arjen jälkeen...
... olen matkalla taas.
I k ä v ä ,
joka silti kaivertaa.
Niitä seinästä revittyjä
50- luvun ruskeita kukkia.
Selite:
elämää pohjoissavossa.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi



