Maailma käy ympärillä,
ihmiset eteenpäin menevät.
Ne kaikki muut…
Yksi pieni olen vain,
yksin yksinäisyydessäin.
Muilla kiire on elää tämä elämä,
huomaamatonna olen vain.
Luottaa vois kehen tässä,
kiireessä, hektisyydessä?
Pysähtynyt aika repii ja raastaa,
olenhan vain ihmisen saastaa…
Vuosi jos toinen samanlaisena lipuu.
Niinkö?
Silloin itseni sanon irti tästä.
Hei, hei.
Yksinäisyydestä,
elämästä.
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
surullinen
loistavaa kerrontaa
Osuu tännekin...
Hienosti olet pukenut sanoiksi tämän nykypäivän itsekeskeisen ja hektisen menon.Kovin tuttuja tuntemuksia tässä,pidin kovasti.