ikuinen vuoristorata

Runoilija ikuinen vuoristorata

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 29.7.2015
Viimeksi paikalla: 9.10.2017 2:54

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

 

Raastava yksinäisyys

Kun yksinäisyyteen ei ole vaihtoehtoja ja olotila on epämiellyttävä ja ahdistava.

Yksinäinen voi olla myös porukassa.

Kun ei ole ketään, jolle puhua tai jonka kanssa olisi mukava olla.

Kun puhelin ei soi edes kerran viikossa.

”Olenko edes olemassa?”

”En ole saanut elämässä mitään aikaan.”

”En aina jaksaisi yrittää.”

”Olen ikuisesti yksin.”



Kun sisällä jokin huutaa, repii, raastaa, itkee, syrjäytyy, pelkää, pakenee, satuttaa, tuhoaa, haukkuu, epäilee, estelee, loukkaa...



Järkyttävä ihmisläheisyyden kaipuu.

Kun antaisi toisen kätensä yhdestä halauksesta.

Kun saisi vain antaa itkun tulla.

Jos silloin joku olisi läsnä, lohduttaisi.

Lohduttava käsi olkapäällä.

Pitää vain kiinni.



”Help, I have lost myself again, nowhere to be found. 
I have been here many times before.
Just hold me, that will help me.” 



Mitä tehdä, kun yksinäisyys alkaa tuntua jo fyysisenä kipuna?

Kun haluaisi vain huutaa ja päästää pahan olon ulos, mutta suu on tikattu kiinni.

Hirttoköysi, veitsi, lasinpala, lääkkeet, rekka, pudotus, vesi...

Kun vapautuminen yksinäisyyden kahleista yrittää ottaa valtaa?
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Ahdistavaa, mutta niin todentuntuista luettavaa. Hyvin kirjoitit.
Huhhuh. Tämä osui ja upposi syvälle. Raa'an todellisesti kuvaat yksinäisyyttä. Se on kamala tila muuttuessaan jo fyysiseksi kivuksi. Halaisin, minä, jos voisin.
Hui, raastavaa kuvailua todellisesta yksinäisyydestä. 
 

Käyttäjän kaikki runot

Syntymäaika: 
9.5.1986
Runojen lukumäärä: 
10