Nimetön

Minne lähdit niin kauan sitten?
Elämäkö meidät erotti?
Sinusta sain oivan miehen,
tuen silloin kun pelotti.

Minne olet mennyt nyt,
kun maailmasi pimennyt
sinut hylkäsi, oppilaan parhaan.
Astuitko polulla harhaan?

Riipii mua ajatus sinusta
käsi toisen tytön kädessä.
Kylminä, kalpeina, yhdessä.
Nyt olet missä?

Miksi niin teit, oi armas?
Suussani on maku niin karvas.
Miksen luonasi ollut lain?
Pelkäsinkö liikaa vain?

Olet Luojan luona, kyyhkynä lennät.
Siivet valkeat, täpliäkin on.
Toiseen maailmaan pian ennät.
Olen täällä lohduton.

Ojenna kätesi, siihen tarttua tahdon.
Olla aina luonasi, lohtua suruusi suoda.
Muistelen hyvällä yhteisiä hetkiä noita,
olit kaikkeni, nyt selvitä koita.

Annan kaikkeni elämälle,
itselle,
maailmalle.
Annoin kaikkeni sinulle,
kerran ME olimme.
Sinua muistan sellaisena kuin olit.
Paljon minulle opetit,
petit,
ja jätit.
Olen sinusta kiitollinen.

Rauhassa lepää
luona enkelten.