Kun pilvet peittävät taivaan sinen,
olet säde, keto vehreyden.
Kun sade rummuttaa kivien selkää,
olet tuuli, joka pilvet pois häätää.
Kun sumu verhona polun peittää,
olet valo, johdattava.
Kun kompastun polulla juurakoissa,
olet kanto, johon tukeutua.
Kun suohon saappaani uppoavat,
olet oksa, johon ojentua.
Kun yksin tätä taivalta jatkavani luulen,
olet siinä.
Olet aurinkoni, sanoin sinulle.
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tykkään. Mukava runo :)