Herään öisin siihen
kun näen elämäni filminauhalta.
Totuus sattuu silmiin,
eikä mua enää naurata.
Olen kuin huono lahjapaketti
helvetin rumassa kuoressa.
Osaan näytellä elämääni
ja kaiken hyvän kadottaa.
En uskalla olla yksin,
uskon itsestäni kaikkein pahimman.
Mustimmalla hetkellä
itseäni viillän ja satutan.
Tiedän itsekin,
ettei tässä ole enää järkeä.
Luovutan varmaan sitten
kun musta on vaan kuori jäljellä.
Voiko loppuun asti,
itseänsä kiduttaa.
Koko sisimpänsä
teoillansa halventaa.
En tiedä miten edetä,
olen jo liian pohjalla.
Tunnen kuinka kadotus
mua jo odottaa ovella.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Joskus huomaa kun on pohjalla että ympärillä onkin ystäviä jotka nostavat ylös ja takaisin elämään.