nahkasohva

Runoilija auringonnauru

Minä en tunnista sinua
tuossa hengityksessä
jonka kuulen päälläni.
Pakko avaa silmät
kesken pakokauhun.
Sinä havahdut tuijotukseeni
joka koittaa palata. 
En halua että näet minut 
siinä hetkessä
silti kaukana.
Ihan eri ajassa
hukassa.

Haluaisin vain näyttää kuinka paljon rakastan. 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Olipas, pisti mietityttämään, yllättävä, koskettava. 
Jotenkin tunteistaan epävarman oloinen tunne tuli tästä runosta tai sitten tulkitsin väärin. Hienoa runoilua.
Ei tunteistaan epävarma, mutta unohtuneet muistot ja paniikkikohtaukset iski yllättäen, ja pisti arjen ja elämän sekaisin. 
Elämästä epävarma ehkä kuitenkin olin just tuolloin. Kiitos <3
 

Käyttäjän kaikki runot