Kotikummitus

Runoilija auringonnauru

Ikkunan ohi kävellessä 
jään tuijottamaan
sinua ja koiraa kotitiellä. 
Odotan oven aukeamista,
sen tuttua ääntä.

Sinä tulet suihkusta,
teet ruokaa voilla ja kermalla.
Aamu-usvaisin silmin tuijotan niskasi tatuointia 
ja piirrän selkääsi.
Kohta sinä tulet kuistilta takaisin sisälle. 

Et sinä oikeasti ole ollut täällä enää moneen kuukauteen, 
silti elät täällä joka hetki. 

Teekuppi polttaa käsissäni kun havahdun 
sinun jättämään hiljaisuuteen. 

Hae jo tuo kirottu haamusi pois!
 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Jotkut vain jäävät elämään, ikuisesti. 
Kyllä noita kummituksia aina näkee. Onneks ei kauheen pelottavia, ehkä ovat haikean surumielen tuojia..
 

Käyttäjän kaikki runot