Se karkasi, vei osan mukanaan
ja vasta seuraavana aamuna
kolistellessaan oven suussa
kuulin miten sitä ei ollutkaan.
Mikä loi sinisen taivaan
tumman ja voimakkaan,
tuo kajon ja tuo tähdet
kirkon tornin kellon valot,
jotka eivät koskaan sammuneet.
Oliko usko vastaukseni
etten löydä ennen kuin kadotan
sillä ei ole paikkaa mistä etsisin
ei paikkaa mistä löytäisin?
Uskon, en usko, uskon
Kumpi oli vastaukseni?
Kun huusin yöhön, kysyin, kirosin
sain vastaukseksi koiran ulvonnan,
sen jota ei koskaan päästetty remmistään.
Ja sen tuoksu ja sen rakkaus
ei minun, ei hänen.
Kenenkään?
Mikä värjäsi taivaan siniseksi
kun vielä eilen se satoi tuhkaa?
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tunnelma tosiaan onnistunut. Runossa todella piilee jotakin. Voimakas ja taidokas runo :)
hyvä tunnelma
Nimenomaan tunnelma tässä on mahtava. Ja sellanen yksityiskohtien kuvailu on hienoa (esim.sen jota ei koskaan päästetty remmistään)