Kuka sammutti Auringon
kun yö hiljaa lipui
vasten aaltojen jäätynyttä pintaa
tehden väreitä hiekan pohjalla
Hän nyki hamettaan alaspäin
ujostellen kuiski tavoistaan
katsoi kulmien alta ja huomasi
En ole yksin, olen onneton
Lähdimme etsimään
kivien alta, mättäältä
puiden takaa, taivaalta
kallion päältä, juurista
Ei löydy, ei löydy!
itki hahmo onneton
kunnes uneen vaipui ja hyräilin
Unessaan mutisi, huusi, kieri
ANNA SE TAKAISIN!
Kultaseni, vavahdin,
aamu nousee aikaisin,
laulan laulun unien,
huomenna se saapuu takaisin.
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
