Katseeni kohotessa rakentui
se hetki ja sen unelma
kaipaus, mutten tiennyt mitä
tunne, joka saapui sanomatta.
En osannut valmistaa rakkautta
uunipellillistä enempää,
hyvää, he kehuivat,
muumimammaksi sanoivat.
Kuka tahtoo tädin jota rakastaa,
pyöreän, halattavan, mukavan,
ilman suudelmia, läheisyyttä
niskan kutitusta tai yhteisiä unelmia.
Kerroin nimen, kerroin unelman,
ei ole meidän yhteinen.
Löydänkö kun en etsi,
pidän mieltäni aloillaan, sillä en saa mennä.
Itken keijujen tomua,
kuusien alla olevan sammaleen päällä.
Yksinäisyys hiipi vastaani,
mörön lailla möristen.
Koska kehrään taas?
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
