Kultaisina hohtavilla poluilla
tuuli ohikulkiessaan suutelee niskaani,
heittää hiuksia kasvoilleni
ja odottaa ihastuksissaan hymyä huulilla
Tunnen sydämessäni keveyden
joka nostaa minut taivaalle kirkastuen,
kaikkiin mahdollisiin unelmiin,
lentämään yhä vain, yhä vain
Maailma hautaa syliinsä, meidät,
ja jokaisen, kulta-aarteensa suloisen.
Hiljaa kuiskii, hyväilee, nauraa, rakastaa
yhtä vain, yhtä vain.
Me luomme sen yhteen kuulumaan,
loistaessamme, väreillessämme,
täytämme koko maailman,
jotta olisimme
yhä vain, yhtä vain.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
kaunis runo:) pidin