Hän, joka on yksinäinen

Runoilija Poppamies

mies
Julkaistu:
10
Liittynyt: 27.8.2004

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

"ainoastaan uneksija myrkyttää päivänsä,
 kantaen taakkaa murheiden, suurempaa kuin synneillään ansaitsee."

               - John Keats (pätkä suomennoksesta)



     Kuulen sydämeni huutavan
     tyhjä käteni kirjoittaa
 

En minä haluaisi että annatte minulle anteeksi. En sellaista uskaltaisi edes toivoa. Sillä anteeksiantoa minä en todellakaan ansaitse. Mutta kunpa joku vielä koskisi minua, halaisi edes kerran ja sanoisi että olen minä vielä lämmin, ettei minun aikani vielä ole. Ja kunpa joku vielä kuulisi kuiskaukseni, yksinäisen avunpyyntöni. Tuon rukouksen, joka sieluni äärettömässä tyhjyydessä, sen musertavassa hiljaisuudessa vaipuu. Epätoivoisena, kuin etsien selitystä olemassaololleen, pimeydestä jotain varmaa joka vastaisi, jotain joka kertoisi että edes olen, jotain joka kaikuu.

          hiljaisuus

Ja minä kuulen vain sydämeni huutavan
ja näen vain kuinka tyhjät käteni kirjoittavat.
Minua pelottaa...

Selite: 
Kategoria: 
 

Kommentit

Kyllä sai hiljaiseksi tämä runosi, upeasti olet pukenut yksinäisyyden sanoiksi. Upea!!

Erittäin hyvin kirjoitettu, kuvaa hyvinkin osuvasti juuri noita yksinäisen tunnelmia ja ajatuksia. Koskettaa!

Minä en pysty näkemään tätä runona. Minulle tämä näyttäytyy pienenä paperin palana hiljaisen huoneen tyhjällä pöydällä. Vaikuttavina sanoina, kuin kirje jollekin. Itkee yksinäinen, huokaa ja kirjoittaa.
"Mutta kunpa joku vielä koskisi minua, halaisi edes kerran ja sanoisi että olen minä vielä lämmin, ettei minun aikani vielä ole."
Niin kylmäävää tekstiä, että minä vapisen lukiessani. Tuo hiljainen tuska yksinäisellä on valtava.
Avunhuuto, joka jää tyhjien käsien kuljetettavaksi. "Minua pelottaa..." > jättää tämän tekstin väkisin puhumaan sisälleni.

Upeaa, upeaa tekstiä, joka kaikuu syvältä sielusta, syvälle sieluun asti. Keskiosan "hiljaisuus" toimii juuri niin kuin se vain voi parhaimmillaan toimia. Wau.

Surullinen,koskettava...

:,|

Vaikuttavan paljasta tekstiä.

hrrr...kun huimaa näillä sivuilla...
Niin surullinen tunnelma, kuin petetty sydän, hylätty sielu joka ei usko enää itseensä vaan luopuu....tavallaan toivoo, jospa sittenkin joku jossain...mutta epätoivoisena pyörittää päätään ja antaa periksi..
Hiki tuli lukiessa - hienoa Poppamies:)

Tämä on hyvin syvältä luotaava ja koskettava teksti. Upea. Tuo suru ja hiljaisuus ovat lähes käsin kosketeltavissa.
Taisit juuri ponkaista lempparirunoilijoiden joukkoon -suosikkeihin.
Palaan joskus näihin seuraaviin teksteihin.

Hyvää synttäriä.
Hienoa ja vaikuttavaa tekstiä.

 

Käyttäjän kaikki runot