Sokaise läsnäolollasi sydämeni
sido katseellasi sieluni
anna minun haluta
anna minun riutua halusta
pakahtua lapsellisesta himosta
ja vain siksi
että rakastan sinua
En tahdo tuntea vain valoa
en kasvoillani turhamaista iloa
haluan tuntea rautalangat ranteissani
halun kyyneleet silmissäni
ja syleillä syntistä Saatanaa
lihan himoille paljastaa alastomuuteni
ja tekopyhille Jumalille
nauraa päin naamaa
Siksi annathan minun kärsiä
huuliesi odotuksesta
kärsiä hampaidesi himosta
ja uhraan itseni ainoalle jumalalle
raastavalle rakkaudelle
jumaluuden himolle
uhraan sieluni hekumalle
maalliselle elämälle
ja sen aamenelle
Selite:
C.Baudelairen inspiroimana.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
upea runo, vahvaa.. hienosti runoiltu! :)
Wau mitä tekstiä! Niin "paheellista", kiihkeitä tunteita, mustaa halua! Suosikkeihin:)
hieno teksti!
Ajatuksella tehtyä painavaa ja osuvaa sanaa, joka välttää paatoksen ja muidenlaisten uskojen pilkkaamisen, mutta kuitenkin tölväisee niitä kylkeen ja nauraa: "Minä tiedän kuinka asiat todella ovat!".
Erityisesti viimeinen jae on mieleeni, sen tyyli ja tuo lopetus, joka sulkee runon hyvin, ettei se jäisi auki, ettei se olisi taas yksi joka on kesken, vaan valmis ajatus pureskeltavaksi nykypäivän kiireisen, loppuun viemättömän ajankulun keskelle.
Kiitän ja kumarran.
No johan pomppas ja jo ensi lukemalla -
Tämä vie ja kuljettaa, ja saa lukijan ahmimaan rivejä. Ihan älyttömän hienoa kerrontaa! Enkä kykene, enkä toisaalta edes halua alkaa tätä pilkkomaan tai analysoimaan, mutta minä tiedän - minä palaan tähän koukuttavaan rukoukseesi, kiitos!
Todella hieno...herättää syvällisempää ajattelua. Kiihkoa...toimii todella hienosti runossasi. Kiitos!!
upea runo, vahvaa.. hienosti runoiltu! :)
Wau mitä tekstiä! Niin "paheellista", kiihkeitä tunteita, mustaa halua! Suosikkeihin:)
hieno teksti!
Ajatuksella tehtyä painavaa ja osuvaa sanaa, joka välttää paatoksen ja muidenlaisten uskojen pilkkaamisen, mutta kuitenkin tölväisee niitä kylkeen ja nauraa: "Minä tiedän kuinka asiat todella ovat!".
Erityisesti viimeinen jae on mieleeni, sen tyyli ja tuo lopetus, joka sulkee runon hyvin, ettei se jäisi auki, ettei se olisi taas yksi joka on kesken, vaan valmis ajatus pureskeltavaksi nykypäivän kiireisen, loppuun viemättömän ajankulun keskelle.
Kiitän ja kumarran.
No johan pomppas ja jo ensi lukemalla -
Tämä vie ja kuljettaa, ja saa lukijan ahmimaan rivejä. Ihan älyttömän hienoa kerrontaa! Enkä kykene, enkä toisaalta edes halua alkaa tätä pilkkomaan tai analysoimaan, mutta minä tiedän - minä palaan tähän koukuttavaan rukoukseesi, kiitos!
Todella hieno...herättää syvällisempää ajattelua. Kiihkoa...toimii todella hienosti runossasi. Kiitos!!