Kivisydän
Lapsuuden sanat
kaikuvat mielessäni
”Sinä olet kuin minä.
Turhaan pakenet kohtaloasi.
Veren perintöäsi.”
pienen lapsen kyyneleet
värjää tajuntani
Kylmän kiveni ääriviivoja
vapisevin sormin
hapuilen
mietin minne miekkani työnnän
tällä kertaa
Sinua odottamaan
Sinua
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Ahhhh, tätä ollaan odotettu. Vuosia sitten juteltiin kommenteissa että kaipuu ja melankolia tuo meillä molemmilla ne kauneimmat sanat esiin. Mulla on jotenkin vielä hanat tukossa sen suhteen - hirveän teennäistä tekstiä syntyy.
Mutta sulla ei, onneksi. Vahva, niin vahva tuntemattoman kaipuu tässä. "Sinua" kirjoitetaan isolla alkukirjaimella, mutta väitän että henkilö ei ole tunnettu, vaan jokin rakkauden ilmentymän ailahdun tulevaisuuden aalloissa.
Kyllä se excalibur sieltä kivestä vielä irtoaa. We gotta believe.