En nähnyt mitään
Ja minun oli hyvä olla
Olin yksin, enkä saanut toivoa enempää
Harmaat pihlajanoksat puhkeamaisillaan lehteen,
Talven jäljiltä lakoon painunut keltainen heinä
En nähnyt mitään, mutta tiesin niiden tarkkailevan minua
Pehmeään maahan painautui kenkäni kuva,
selvärajainen ja tarkka, virheetön - sitä minä en ollut
Kuitenkin ennen kesää jälki pyyhkiytyisi pois,
useasti,
aivan hiljaa,
kuin sitä ei olisi koskaan ollutkaan
Ja vaikka en nähnyt mitään, näin kaiken
Sillä olin avannut unelmani tuntemattomille
Halusin nähdä liikaa ja muutuin sokeaksi
Tiesin etten voisi jatkaa näin, enkä voinut lopettaa
Silmät puhkottuina harhailin pimeydessä
Tuuli ja sade pyyhkivät jälkeni mennessään
Enkä enää halunnut nähdä kadotettuja haaveitani,
En voinut kuin jäädä
Välinpitämättömyyttä seuraa unohdus
Ja unohtuneena
minun oli
hyvä
olla
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
