Unilinnun siivillä

Unten arkistoista
löydän kaltaisesi hahmon

Se on varjoton, askeleet äänettömät
öisin se hiipii luokseni, sulkee yölampun,
kömpii sänkyyni nukkumaan
niin me unelmoidaan,
ja lähekkäin maailmaa katsotaan

Yhdessä halki öisen Barcelonan me matkataan
on unilinnun siivet vahvat niin
en pelkää, en milloinkaan,
kun yhdessä matkaa taitetaan
en sure, en murehdi mä lain,
kun sun kanssas öisen todellisuuden taas sain

Miksi se olisi vähemmän totta vain siksi,
että aamulla olet poissa?

Kuu paistaa sisään sälekaihtimien lomasta,
ei uni tullutkaan
et jäänyt viereeni,
et jäänyt nukkummaan

Valo taivaalla viimein sammuu,
ja tuuli vaikeroi
jo ilta yöksi tummuu
ja kaipuu onnen toi

Sinisten valojen vilkkuessa järven pinta tyynenä hohtaa
toiveeni, se viimeinen,
vielä joskus sun toivees kohtaa
kaunis ja kiireinen,
jo loppuu juoksu sen
ja huuto vaimenee

Sitä en koe kai milloinkaan,
jään kauempaa näytelmää katsomaan
on itku loppunut, kaikki helpommin kun
kaiken viimein näen silmillä sun

Unilinnun siiville
mä vielä kerran nousta saan
vaan nyt tuo lintu arvokkain
vie mut iäksi mukanaan