Saapui syksy, ja syksyn mukana sinä
Sateen ääni kantautui avoimesta ikkunastani,
vaahteranlehtien kellastuessa,
mäyrien kömpiessä talviunilleen.
Vaikka et uskonut, odotin sinua.
Missä ikinä olitkin.
Ja saapui yksinäisyys, epätoivo, pimeys.
Kaikki kiertyi lokakuun tummaan syleilyyn.
Epävarmuuden painostus,
päättämättömyys - sinä vai hän
Rehellisesti, en tiennyt.
Kääriydyin syvemmälle huopaani.
Huokasin hiljaa.
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
