Syntymäpäiväni, onnetonta kun muut sen unhoittaa,
itsekseni olen kaikki muutkin päivät, en tahtoisi tänäänkin yksinäni kirjoittaa.
Lahjoja en ole kaivannut vuosina ennenkään, enemmän vain halia, enkä saa sitäkään.
Onnittelut ohitse mukana tuulen, jätätkö tunteeni hämärään?
Kakkua ja kahvia, isovanhemmat vieraina,
edes kukaan heistä katso ei minua, vieressä olen aloillani patsaana.
Keskusteluja kaikki käyvät ääressä pöydän,
ilman minua, tietenkin, heidän lähtiessään silti kiitän.
Eivät äiti ja isä tänä vuonna edes kotosalla jaksa,
jättävät meidät vahtimaan kissoja, voi lapsi parat.
Syntymäpäiväni unohtuu, viestin ehkä saan,
onnea syntymäpäivästä, puukko vain syventää haavaa.
Ikkunasta katselen, kun lehdet putoilevat puista,
odotan, odotan ja silti ei merkkiäkään muista.
Sateinen sää kehoani rauhoittaa,
mutta silti toisten läsnäoloa juhlanani kaipaan.
Surkuista, jos päiväni vuosittain unohdetaan.
Vuodet vierineet alta pois, viimeinen teinivuoteni alkakoon
yksin ei tarvitse enää olla, hymyni kasvoilla loistakoon!
Kanssa tyttöni, kun viimein juhlistaa saan,
ensimmäistä kertaa, syntymäpäivääni todella muistetaan!
Iloisin syntymäpäiväni tähän mennessä
kiitos kun olet vierelläin, voimme juhlistaa yhdessä.
Lahjaksi lämpimimmän halin vastaanotan, pyytämättä sen tyttö antaa,
onnellisin hymy kasvoillain luvan kanssa kukoistaa.
Onnea, aina enemmän aikuinen,
viisaampi kuin viime vuonna,
silti ole en.
itsekseni olen kaikki muutkin päivät, en tahtoisi tänäänkin yksinäni kirjoittaa.
Lahjoja en ole kaivannut vuosina ennenkään, enemmän vain halia, enkä saa sitäkään.
Onnittelut ohitse mukana tuulen, jätätkö tunteeni hämärään?
Kakkua ja kahvia, isovanhemmat vieraina,
edes kukaan heistä katso ei minua, vieressä olen aloillani patsaana.
Keskusteluja kaikki käyvät ääressä pöydän,
ilman minua, tietenkin, heidän lähtiessään silti kiitän.
Eivät äiti ja isä tänä vuonna edes kotosalla jaksa,
jättävät meidät vahtimaan kissoja, voi lapsi parat.
Syntymäpäiväni unohtuu, viestin ehkä saan,
onnea syntymäpäivästä, puukko vain syventää haavaa.
Ikkunasta katselen, kun lehdet putoilevat puista,
odotan, odotan ja silti ei merkkiäkään muista.
Sateinen sää kehoani rauhoittaa,
mutta silti toisten läsnäoloa juhlanani kaipaan.
Surkuista, jos päiväni vuosittain unohdetaan.
Vuodet vierineet alta pois, viimeinen teinivuoteni alkakoon
yksin ei tarvitse enää olla, hymyni kasvoilla loistakoon!
Kanssa tyttöni, kun viimein juhlistaa saan,
ensimmäistä kertaa, syntymäpäivääni todella muistetaan!
Iloisin syntymäpäiväni tähän mennessä
kiitos kun olet vierelläin, voimme juhlistaa yhdessä.
Lahjaksi lämpimimmän halin vastaanotan, pyytämättä sen tyttö antaa,
onnellisin hymy kasvoillain luvan kanssa kukoistaa.
Onnea, aina enemmän aikuinen,
viisaampi kuin viime vuonna,
silti ole en.
Selite:
Aivan ihanaa olla lokakuun lapsi.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit