![Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> Grobbelaar kuva](https://cdn.vaiste.com/sites/rakkausrunot.fi/files/styles/medium/public/profiilikuvat/picture-911-1731763065.jpg?itok=LX8foLyK "Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> Grobbelaar kuva")
Sen karvani alla,
jota sulkasi hipaisi,
asuu nukkasielun riite.
Tarhakäärmeistä vapaa alue
navan ympärillä vastaa kieleesi.
Ummeksumme silmämme ristiin.
Neulotut unet valuvat takaisin
varovaisuuden vyyhteihin.
Irrotan isovarpaani ja pikkurillin toisistaan.
Pyörin nivelteni lukot auki, sinulla on peitto,
jonka avulla pystyn taas mukisemaan
terävät sanat pehmeiksi.
Vaihdamme käsiä, jalkoja, reisiä, pakaroita,
niskan, kaulan, kiepumme hiusrajoilla
roikut hampailla korvistani - alamme tuntea paremmin - elämä ei enää riistä meitä.
Lakanat tekevät aaltoja ja minä olen meri sinussa.
Aamusumu vaatii hitaan voihkeen,
kuutamo haluaa varastaa huuliemme värit ja veripisarat hampaidemme välistä ja maalata kielillämme unohduksen rovion.
Karvani ja sulkasi tihenevät yöhön.
Katsomme samaa tyhjää syöksymme jälkeen.
Sanat jatkavat katoamistaan, sillä kohta mekin
haihdumme, eikä tarinoita enää ole.
Jossain on kuitenkin valo, missä on sydäntemme säikeet.
jota sulkasi hipaisi,
asuu nukkasielun riite.
Tarhakäärmeistä vapaa alue
navan ympärillä vastaa kieleesi.
Ummeksumme silmämme ristiin.
Neulotut unet valuvat takaisin
varovaisuuden vyyhteihin.
Irrotan isovarpaani ja pikkurillin toisistaan.
Pyörin nivelteni lukot auki, sinulla on peitto,
jonka avulla pystyn taas mukisemaan
terävät sanat pehmeiksi.
Vaihdamme käsiä, jalkoja, reisiä, pakaroita,
niskan, kaulan, kiepumme hiusrajoilla
roikut hampailla korvistani - alamme tuntea paremmin - elämä ei enää riistä meitä.
Lakanat tekevät aaltoja ja minä olen meri sinussa.
Aamusumu vaatii hitaan voihkeen,
kuutamo haluaa varastaa huuliemme värit ja veripisarat hampaidemme välistä ja maalata kielillämme unohduksen rovion.
Karvani ja sulkasi tihenevät yöhön.
Katsomme samaa tyhjää syöksymme jälkeen.
Sanat jatkavat katoamistaan, sillä kohta mekin
haihdumme, eikä tarinoita enää ole.
Jossain on kuitenkin valo, missä on sydäntemme säikeet.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
